Kannabis on kasvi, joka on kietoutunut ihmisyhteiskuntaan tuhansien vuosien ajan. Kannabista käytetään moniin eri tarkoituksiin, virkistystarkoituksista lääkkeisiin ja jopa hengellisiin tarkoituksiin, ja sillä on rikas historia ja laaja valikoima sovelluksia. Kasvi on kotoisin Keski-Aasiasta ja Intian niemimaalta, mutta sen viljely on levinnyt kaikkialle maailmaan sen sopeutumiskyvyn ja hyödyllisyyden ansiosta.
Kannabiksen ensisijainen psykoaktiivinen komponentti on tetrahydrokannabinoli (THC), joka on yksi kasvin 483 tunnetusta yhdisteestä, joihin kuuluu ainakin 65 muuta kannabinoidia, kuten kannabidioli (CBD). Nämä kannabinoidit ovat vuorovaikutuksessa kehon endokannabinoidijärjestelmän kanssa, joka on monimutkainen reseptoriverkosto, joka säätelee erilaisia fysiologisia prosesseja, kuten mielialaa, ruokahalua, unta ja immuunivastetta.
Kannabiksen pitkästä käyttöhistoriasta huolimatta kannabiksen psykoaktiivisten vaikutusten vuoksi se on ollut kiistan ja leimautumisen kohteena. Tämä on johtanut tiukkoihin säännöksiin ja jopa kieltoihin joissakin osissa maailmaa. Asenteet kannabista kohtaan ovat kuitenkin muuttumassa, ja yhä useammat maat tunnustavat sen lääkinnälliset ominaisuudet ja laillistavat sen käytön terapeuttisiin tarkoituksiin.
Kannabiskasvi
Cannabis on yksivuotinen, kaksikotinen, kukkiva yrtti. Tämä tarkoittaa sitä, että se suorittaa elinkaarensa yhden vuoden aikana, ja yksittäiset kasvit ovat joko uros- tai naaraskasveja. Kasville on ominaista sen omaleimainen lehtirakenne, jossa on kämmenenmuotoiset yhdistelmä- tai sormipintaiset lehdet, joissa on sahalaitaiset lehtilaput.
Ensimmäisessä lehtiparissa on tavallisesti yksi lehtilaikku, jonka määrä lisääntyy vähitellen, kunnes lehtilaikkuja on lajikkeesta ja kasvuolosuhteista riippuen enimmillään noin kolmetoista lehtilaikkua lehteä kohti.
Kannabiskasvi on erittäin sopeutuvainen ja voi kasvaa erilaisissa ilmastoissa, vaikka se suosii kosteaa ympäristöä. Se on sitkeä kasvi, joka kestää lämpötilan ja kosteuden vaihteluita, vaikka se onkin altis tuholaisille ja taudeille.
Kannabiksen lajit
Kannabista on kolme ensisijaista tyyppiä: Cannabis Sativa, Cannabis Indica ja Cannabis Ruderalis. Nämä lajit eroavat toisistaan fyysisten ominaisuuksiensa ja tuottamiensa vaikutusten perusteella.
Cannabis Sativa -kasvit ovat tyypillisesti pitempiä ja niillä on kapeammat lehdet kuin Indica-kasveilla. Ne tunnetaan piristävistä vaikutuksistaan, minkä vuoksi ne ovat suosittuja päiväkäytössä.
Toisaalta Cannabis Indica -kasvit ovat lyhyempiä ja pensasmaisempia ja niillä on leveämmät lehdet. Ne ovat tunnettuja rentouttavista vaikutuksistaan, minkä vuoksi ne sopivat iltakäyttöön.
Cannabis Ruderalis on harvinaisempi, ja sille on ominaista sen pieni koko ja automaattinen kukinta, mikä tarkoittaa, että se kukkii iän eikä valojakson mukaan. Ruderalis-kannoilla on alhaisempi THC-pitoisuus, ja niitä käytetään usein risteytyksissä sellaisten hybridikantojen luomiseksi, jotka voivat kukkia valojaksosta riippumatta.
Kannabiksen kemialliset komponentit
Kannabis sisältää monenlaisia kemiallisia yhdisteitä, kuten kannabinoideja, terpeenejä ja flavonoideja. Näistä tunnetuimpia ja tutkituimpia ovat kannabinoidit, erityisesti THC ja CBD.
THC eli tetrahydrokannabinoli on kannabiksen ensisijainen psykoaktiivinen yhdiste. Se on vastuussa "huumaavasta vaikutuksesta", jonka käyttäjät kokevat kannabista nauttiessaan. THC toimii sitoutumalla aivojen kannabinoidireseptoreihin, erityisesti CB1-reseptoriin, joka osallistuu erilaisten kognitiivisten ja fysiologisten prosessien säätelyyn.
CBD eli kannabidioli on toinen kannabiksessa esiintyvä tärkeä kannabinoidi. Toisin kuin THC, CBD ei ole psykoaktiivinen, eli se ei aiheuta huumaa. Sillä on kuitenkin todettu olevan erilaisia terapeuttisia vaikutuksia, kuten tulehdusta, kipua ja ahdistusta lievittäviä ominaisuuksia.
Kannabinoidien lisäksi kannabis sisältää myös terpeenejä, jotka ovat aromaattisia yhdisteitä, jotka antavat kasville sen tunnusomaisen tuoksun. Terpeenien uskotaan vaikuttavan kannabiksen terapeuttisiin vaikutuksiin niin sanotun "entourage-ilmiön" kautta, jossa kannabiksen eri yhdisteet yhdessä tehostavat toistensa vaikutuksia.
Kannabiksen lääketieteelliset käyttötarkoitukset
Kannabista on käytetty lääkinnällisiin tarkoituksiin jo tuhansien vuosien ajan. Kun ihmiskehon endokannabinoidijärjestelmä, jolla on ratkaiseva rooli homeostaasin ylläpitämisessä, on löydetty, tutkijat ovat alkaneet ymmärtää, miten kannabis voi auttaa hoitamaan erilaisia vaivoja.
Tänä päivänä lääkekannabista käytetään lievittämään oireita, jotka liittyvät erilaisiin sairauksiin, kuten krooniseen kipuun, kemoterapian aiheuttamaan pahoinvointiin ja oksenteluun, multippeliskleroosiin, epilepsiaan ja muuhun. Kannabiksen sisältämät kannabinoidit, erityisesti THC ja CBD, ovat vuorovaikutuksessa kehon endokannabinoidijärjestelmän kanssa, mikä lievittää näitä oireita.
On tärkeää huomata, että vaikka kannabis voi auttaa oireiden hallinnassa, se ei ole parannuskeino näihin sairauksiin. Lisäksi lääkekannabiksen käytön tulisi aina tapahtua terveydenhuollon ammattilaisen ohjauksessa, koska sillä voi olla sivuvaikutuksia ja yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.
Kannabiksen virkistyskäyttö
Kannabista käytetään laajalti myös virkistyskäyttöön. THC:n psykoaktiiviset vaikutukset voivat aiheuttaa euforian tunnetta, muuttaa havaintoa ja parantaa aistikokemuksia. Nämä vaikutukset ovat tehneet kannabiksesta suositun virkistysaineen eri kulttuureissa ja sukupolvien välillä.
Kannabiksen virkistyskäyttö ei kuitenkaan ole riskitöntä. Liikakäyttö voi johtaa epämiellyttäviin sivuvaikutuksiin, kuten vainoharhaisuuteen, ahdistuneisuuteen ja heikentyneeseen koordinaatioon. Pitkäaikainen käyttö voi myös johtaa riippuvuuteen, ja se on yhdistetty kognitiivisiin häiriöihin ja mielenterveysongelmiin, etenkin jos käyttö alkaa nuoruusiässä.
Näistä riskeistä huolimatta monet lainkäyttöalueet ovat laillistaneet kannabiksen virkistyskäytön vedoten muun muassa yksilönvapauteen, mahdollisiin lääkinnällisiin hyötyihin sekä kieltämisen turhuuteen ja yhteiskunnallisiin haittoihin.
Endokannabinoidijärjestelmä
Endokannabinoidijärjestelmä (ECS) on ihmiskehon monimutkainen solusignaalijärjestelmä, jolla on keskeinen rooli fysiologisen homeostaasin ylläpitämisessä. ECS koostuu endokannabinoideista, reseptoreista ja entsyymeistä, ja se osallistuu monenlaisten toimintojen ja prosessien, kuten unen, mielialan, ruokahalun, muistin, lisääntymisen ja hedelmällisyyden säätelyyn.
Kannabinoidit kannabiksessa, kuten THC ja CBD, ovat vuorovaikutuksessa ECS:n kanssa. Esimerkiksi THC voi sitoutua suoraan kannabinoidireseptoreihin, erityisesti aivojen CB1-reseptoreihin, ja tuottaa niille ominaisen huuman. CBD taas ei sitoudu suoraan kannabinoidireseptoreihin, vaan vaikuttaa niihin ja muihin ECS:n komponentteihin.
Kannabiksen viljely
Ymmärrys ECS:stä ja sen roolista terveydessä ja sairauksissa on nopeasti kasvava lääketieteellisen tutkimuksen ala, ja uskotaan, että tämä järjestelmä voi olla osallisena monissa eri sairauksissa neurologisista häiriöistä syöpään.
Kannabiksen viljely on prosessi, joka edellyttää kasvin tarpeiden ja elinkaaren syvällistä ymmärtämistä. Siihen kuuluu useita vaiheita, joista jokaisella on omat vaatimuksensa ja haasteensa. Prosessi alkaa itämisellä, jota seuraa kasvullinen kasvuvaihe, kukinta ja lopuksi sadonkorjuu.
Itiöittäminen
Itiöittäminen on kannabiksen viljelyn ensimmäinen vaihe. Tällöin siemeniä kannustetaan itämään ja tuottamaan taimi. Prosessi kestää yleensä 24-72 tuntia. Tänä aikana siemenet asetetaan yleensä lämpimään ja kosteaan ympäristöön itämisprosessin käynnistämiseksi. Jotkut viljelijät käyttävät erikoistuneita itämispakkauksia, kun taas toiset käyttävät mieluummin yksinkertaista menetelmää, jossa käytetään paperipyyhkeitä ja lämmintä paikkaa.
Kun siemenet ovat itäneet, ne ovat valmiita istutettaviksi. On erittäin tärkeää käsitellä itäneitä siemeniä varovasti, jotta herkkä tyvijuuri ei vahingoitu. Siemenet on istutettava juurakko alaspäin noin puolen tuuman syvyyteen kasvualustaan.
Kasvullinen kasvu
Kasvullinen kasvuvaihe on kannabiskasvin nopean kasvun jakso. Tänä aikana vaiheessa kasvi kehittää rakennettaan, mukaan lukien oksat ja lehdet, jotka myöhemmin tukevat ja voimistavat silmujen tuotantoa. Tämä vaihe voi kestää muutamasta viikosta useisiin kuukausiin, riippuen kasvuolosuhteista ja kannabiskannasta.
Vegetaatiovaiheessa kannabiskasvi tarvitsee runsaasti valoa, mieluiten 18-24 tuntia päivässä. Tämä rohkaisee kasvia kasvamaan suuremmaksi ja pensasmaisemmaksi, jolloin sillä on enemmän paikkoja silmujen tuottamiseen. Kasvi tarvitsee myös runsaasti ravinteita, erityisesti typpeä, joka tukee lehtien ja varren kasvua.
Kukinta
Kukintavaiheessa kannabiskasvi alkaa tuottaa silmuja, jotka kerätään niiden lääkinnällisten tai psykoaktiivisten ominaisuuksien vuoksi. Tämä vaihe käynnistyy valojakson muutoksista, erityisesti siirtymisestä 12 tunnin valoon ja 12 tunnin pimeyteen joka päivä.
Kukintavaiheen aikana myös kasvin ravinnetarpeet muuttuvat. Se tarvitsee vähemmän typpeä ja enemmän fosforia ja kaliumia, jotka tukevat silmujen kehittymistä.
Kukintavaihe kestää, kunnes silmut ovat valmiita korjattaviksi. Tarkka ajoitus riippuu kannasta ja kasvuolosuhteista, mutta tyypillisesti se on 8-12 viikkoa.
Korjuu
Korjuu on kannabiksen viljelyn viimeinen vaihe. Sadonkorjuun ajoitus on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan maksimoida silmujen teho ja sato. Jos sadonkorjuu tehdään liian aikaisin, silmut eivät ole saavuttaneet täyttä potentiaaliaan. Jos sadonkorjuu tehdään liian myöhään, THC voi alkaa hajota.
Yleisin menetelmä sadonkorjuun ajankohdan määrittämiseksi on tutkia trikomeja, silmujen pieniä hartsirauhasia, suurennuslasin alla. Kun suurin osa trikomeista on muuttunut maitomaisen valkoisiksi ja osa meripihkanvärisiksi, on yleensä hyvä aika korjata sato.
Korjuun jälkeen silmut on kuivattava ja kovetettava. Tämä tarkoittaa silmujen ripustamista valvottuun ympäristöön kosteuden hitaaksi poistamiseksi. Tämä prosessi auttaa parantamaan silmujen makua ja tehoa ja estää homeen ja homeen muodostumista.
Sisäviljely vs. ulkoviljely
Kannabista voidaan kasvattaa joko sisällä tai ulkona, ja kummallakin menetelmällä on omat etunsa ja haasteensa.
Sisäviljelyn etuna on kasvuolosuhteiden täydellinen hallinta. Viljelijät voivat hallita valoa, lämpötilaa, kosteutta ja ravinnetasoja tarkasti, jolloin he voivat optimoida olosuhteet omalle kannabiskannalleen. Sisäviljely edellyttää kuitenkin merkittäviä investointeja laitteisiin, kuten kasvuvaloihin, ilmanvaihtojärjestelmiin ja ilmastoinnin säätöjärjestelmiin. Siihen liittyy myös jatkuvia sähkö- ja tarvikekustannuksia.
Oulussa tapahtuva viljely on sen sijaan edullisempi toteuttaa, ja se voi tuottaa vankkoja ja satoisia kasveja. Kasvit voivat hyödyntää luonnollista auringonvaloa täysimääräisesti, ja niillä on enemmän tilaa kasvaa. Ulkoviljelyyn vaikuttaa kuitenkin luonnon arvaamattomuus. Sääolosuhteet, tuholaiset ja taudit voivat kaikki aiheuttaa haasteita. Lisäksi ulkokasvattajien on otettava huomioon paikallinen ilmasto ja kasvukauden pituus.
Kannabiksen viljelyn haasteet ja ratkaisut
Valitsemasta menetelmästä riippumatta kannabiksen menestyksekäs viljely vaatii huolellista huomiota kasvin tarpeisiin ja oikea-aikaisia toimenpiteitä esiin tulevien ongelmien ratkaisemiseksi.
Yksi yleiseksi haasteeksi kannabiksen viljelyssä on muodostunut ravinteiden puute tai liiallinen määrä. Kannabiskasvit vaativat herkkää ravinteiden tasapainoa, ja mikä tahansa epätasapaino voi johtaa ongelmiin. Ravinneongelmien oireita voivat olla lehtien kellastuminen, hidas kasvu ja huono silmujen kehitys. Ravinnetasojen säännöllinen seuranta ja säätäminen voi auttaa ehkäisemään näitä ongelmia.
Tuholaiset ja taudit ovat toinen yleinen haaste. Niitä voivat olla hyönteiset, sienet ja bakteerit. Sisäkasvattajat voivat vähentää tuholaisten ja tautien riskiä ylläpitämällä puhdasta kasvuympäristöä ja seuraamalla kasvejaan huolellisesti. Ulkokasvattajat saattavat joutua käyttämään orgaanisia torjunta-aineita tai muita tuholaistorjuntastrategioita.
Haasteista huolimatta kannabiksen viljely voi oikeilla tiedoilla ja resursseilla olla palkitsevaa puuhaa. Olipa kyse sitten henkilökohtaisesta käytöstä tai kaupallisesta tuotannosta, kannabiksen kasvattaminen tarjoaa mahdollisuuden tuottaa tuotetta, joka on laadultaan ja teholtaan parempi kuin kaupallisesti saatavilla olevat tuotteet.
