Mitä Cannabis sativa on?

Cannabis sativa L. on kasvilaji, johon kuuluvat sekä hamppu että huumetyyppinen kannabis. Arkikielessä ”sativa” tarkoittaa myös pitkiä, kapealehtisiä kasveja. Geneettiset tutkimukset osoittavat, että sativa- ja indica-nimitykset vastaavat kasvin sukuperää vain löyhästi, joten sen kannabinoidipitoisuus on mitattava. Formula Swissin öljyt valmistetaan Sveitsissä kasvatetusta Cannabis sativa -hampusta.

Tämä laji on pitkään herättänyt huomiota sopeutumiskykynsä, omaleimaisten kasvuominaisuuksiensa ja monipuolisten käyttötapojensa vuoksi maataloudesta teollisuuteen.

Öljyjemme hamppu on Cannabis sativaa, jota kasvatetaan Sveitsissä eri lajikkeina luonnonmukaisia periaatteita noudattaen sisätiloissa, ulkona ja kasvihuoneissa. Uute valmistetaan CO₂-uutolla.

Tässä artikkelissa pyrin esittelemään Cannabis sativan perusteellisesti mutta helposti ymmärrettävästi. Olitpa aiheessa uusi tai haluat syventää tietojasi, seuraavat osiot käsittelevät sen historiaa, rakennetta, kemiallista profiilia ja nykyistä käyttöä.

Katsotko mieluummin kuin luet? Tämä video käy läpi artikkelin tärkeimmät kohdat:

Tärkeimmät asiat

• Cannabis sativa on yksi ainoa laji, johon kuuluvat sekä hamppu että huumetyyppinen kannabis; ”sativa” on myös pitkien, kapealehtisten kasvien nimitys.
• Se kesytettiin ensimmäisen kerran Itä-Aasiassa varhaisella neoliittisella kaudella, ja sitä on siitä lähtien kasvatettu kuidun, siementen ja rituaalikäytön vuoksi.
  
• Sopeutumiskykynsä ansiosta se voi kasvaa monenlaisissa ilmastoissa eri puolilla maailmaa.
• Sativa- ja indica-merkinnät eivät luotettavasti ennusta THC- tai CBD-pitoisuutta.

Mitä Cannabis sativa on

Useimmat kasvitieteilijät pitävät Cannabista yhtenä vaihtelevana lajina, Cannabis sativa L.; indica ja ruderalis luokitellaan yleensä sen alalajeiksi tai muunnoksiksi (McPartland ja Small, 2020).

Eri puolilta maailmaa kerätyn 110 kasvin perimän sekvensointi osoitti, että Cannabis sativa kesytettiin ensimmäisen kerran Itä-Aasiassa varhaisella neoliittisella kaudella ja että kaikki nykyiset hamppu- ja huumelajikkeet polveutuvat tuosta alkuperäisestä geenipoolista (Ren ym., 2021). Siitä lähtien se on levinnyt ympäri maailmaa, koska se sopeutuu erilaisiin ilmastoihin ja sillä on monia käyttötarkoituksia.

Cannabis sativa tunnetaan korkeasta kasvustaan, kapeista lehdistään ja pitkästä kukinta-ajastaan. Historiallisesti sitä on käytetty moniin tarkoituksiin, kuten hengellisiin käytäntöihin, tekstiileihin sekä siementen ja kuidun lähteenä. Nykyään se kiinnostaa yhä teollisessa käytössä ja viljelyssä erilaisissa ympäristöoloissa.

Mitä kannabis on?

Mitä L. tarkoittaa nimessä Cannabis sativa L.?

”L.” on lyhenne Linnéstä (Carl von Linné), ruotsalaisesta kasvitieteilijästä, joka kuvasi ja nimesi lajin vuonna 1753 teoksessaan Species Plantarum. Kasvitieteessä kuvaajan nimi lisätään latinankielisen nimen perään, jotta on selvää, mihin kuvaukseen nimi viittaa. ”Sativa” tarkoittaa latinaksi viljeltyä tai kylvettyä.

Cannabis sativa ja Cannabis sativa L. tarkoittavat siis samaa kasvia. Virallisissa teksteissä, kuten EU:n teollisuushamppua koskevissa säännöissä ja tieteellisissä julkaisuissa, käytetään yleensä koko nimeä L.-lyhenteineen.

Cannabis sativan historia

Cannabis sativan historia on yhtä monipuolinen kuin sen käyttötavat. iScience-lehdessä raportoitujen historiallisten lähteiden mukaan Cannabis sativaa on viljelty tuhansia vuosia. Muinoin sitä kasvatettiin kuidun vuoksi, josta valmistettiin tekstiilejä, ja sen siemeniä käytettiin ravintona.

Intiassa kannabis on ollut osa hengellisiä käytäntöjä tuhansia vuosia. Eurooppaan se saapui esihistoriallisella ajalla: arkeobotaaniset löydöt osoittavat ihmisten käyttäneen sitä kaikkialla Euraasiassa pronssikaudella (Long ym., 2017). Keskiajalla hamppu oli Euroopassa keskeinen viljelykasvi kuidun, köysien, vaatteiden, paperin ja purjeiden raaka-aineena.

Se tunnettiin myös psykoaktiivisista vaikutuksistaan. 1800-luvulla Cannabis sativa saapui Amerikkaan, jossa sen psykoaktiiviset ominaisuudet herättivät huomiota. Viime aikoina sen psykoaktiivisuus on johtanut sekä lisääntyneeseen kiinnostukseen että jatkuvaan keskusteluun.

Cannabis sativan psykoaktiiviset vaikutukset johtuvat pääasiassa yhdisteestä nimeltä tetrahydrokannabinoli (THC). Kaikissa Cannabis sativa -kasveissa ei kuitenkaan ole merkittäviä määriä THC:tä.

Joitakin lajikkeita, joita kutsutaan usein hampuksi, on jalostettu sisältämään vain vähän THC:tä, ja niitä käytetään laajalti teollisiin tarkoituksiin, kuten kuidun, paperin ja biopolttoaineiden tuotantoon.

Pitkästä historiastaan huolimatta Cannabis sativa on psykoaktiivisten ominaisuuksiensa vuoksi ollut tiukan valvonnan alainen monilla alueilla. Näkemykset muuttuvat vähitellen, ja jotkin maat ovat muuttaneet lähestymistapaansa uusien käyttökohteiden myötä.

Cannabis sativan fyysiset ominaisuudet

Cannabis sativa on yksivuotinen kasvi, joka kasvaa ulkona tyypillisesti 2–4 metriä korkeaksi. Kasvilla on avoin, haarautuva rakenne ja pitkät, kapeat lehdet, jotka ovat varressa vastakkain pareittain. Lehdet ovat yleensä vihreitä, mutta niissä voi olla purppuran tai pronssin sävyjä.

Kukat ovat pieniä ja kehittyvät rykelminä vartta pitkin. Ne tunnetaan voimakkaasta tuoksustaan, ja niissä on vaihtelevia määriä kannabinoideja. Cannabis sativan rakenne sopii hyvin viljelyyn lämpimissä ilmastoissa, joissa kasvukausi on pitkä.

Näillä kasveilla on pidempi kukinta-aika kuin muilla kannabislajeilla; ulkona kukinta kestää yleensä 60–90 päivää. Valvotuissa sisäolosuhteissa jakso voi olla lyhyempi. Cannabis sativa tunnetaan usein suuresta sadostaan.

Kasvi tuottaa lukuisia kukintoja, jotka kerätään niiden kannabinoidipitoisuuden vuoksi. Nämä kukinnot ovat yleensä harvempia mutta suurempia ja lukuisampia kuin muiden lajien kukinnot.

Cannabis sativan kemiallinen koostumus

Kuten kaikissa kannabiskasveissa, Cannabis sativassa on monenlaisia kemiallisia yhdisteitä. Tunnetuimpia ovat kannabinoidit, jotka ovat vuorovaikutuksessa endokannabinoidijärjestelmän kanssa.

Tunnetuin kannabinoidi on THC (tetrahydrokannabinoli), johon liitetään psykoaktiivisia vaikutuksia. Cannabis sativassa on myös muita kannabinoideja, kuten CBD (kannabidioli), joka ei aiheuta psykoaktiivisia vaikutuksia.

Runsaasti THC:tä sisältävä kannabis voi aiheuttaa ahdistusta, levottomuutta ja sydämen tiheälyöntisyyttä, ja säännöllinen käyttö kasvattaa toleranssia.

Kannabinoidien lisäksi Cannabis sativassa on terpeenejä. Nämä aromaattiset yhdisteet vastaavat sen omaleimaisesta tuoksusta, ja niitä on myös monissa muissa kasveissa.

Mitä kannabinoidit ovat?

Terpeenit auttavat muovaamaan eri Cannabis sativa -lajikkeiden ominaisuuksia. Joihinkin liitetään tietynlaisia tuoksuja tai aromiprofiileja.

Kannabinoidien ja terpeenien vuorovaikutusta kutsutaan joskus ”entourage-vaikutukseksi”; käsite kuvaa, miten useat yhdisteet voisivat vaikuttaa toistensa toimintaan, kun ne ovat läsnä yhdessä.

Mitä terpeenit ovat?

Cannabis sativaan liittyviä havaintoja

Jotkut kuvaavat sativalajikkeiden profiilia virkistävämmäksi. Mikään luotettava näyttö ei osoita, että merkintä ennustaisi vaikutuksia; ne riippuvat pääasiassa mitatusta THC- ja CBD-pitoisuudesta ja käytetystä määrästä.

Sativalajikkeita, joissa on enemmän CBD:tä, valitaan usein erilaisten päihdyttämättömien ominaisuuksien vuoksi. CBD on herättänyt huomiota mahdollisten käyttökohteidensa vuoksi, mutta nykyinen näyttö on vähäistä, ja kaikki hyötyihin viittaavat esitykset ovat yhä arvioitavina.

Lopputulokset voivat riippua monista tekijöistä, kuten valitusta lajikkeesta, käytetystä määrästä ja yksilöllisistä eroista. Siksi on suositeltavaa kääntyä pätevien ammattilaisten puoleen ennen käytön harkitsemista mihinkään tiettyyn vaivaan.

Cannabis sativa, Cannabis indica ja Cannabis ruderalis

Cannabis sativa ja Cannabis indica ovat kannabissuvun kaksi tunnetuinta nimeä. Ne erotetaan yleensä toisistaan kasvutavan ja käyttäjien yleisten mieltymysten perusteella.

Sativatyyppejä kuvataan usein luonteeltaan virkistävämmiksi, kun taas indicalajikkeita pidetään tyypillisesti rauhallisempina. Nämä luokittelut perustuvat perinteiseen käyttöön ja yksittäisiin kokemuksiin eivätkä yksiselitteiseen tieteelliseen näyttöön.

Kaupalliset ”sativa”- ja ”indica”-merkinnät vastaavat kasvin polveutumista vain löyhästi, eivätkä lajikenimet usein kuvasta todellista geneettistä identiteettiä (Sawler ym., 2015). Merkinnät seuraavat enemmän muutamia tuoksugeenejä kuin kemiallista kokonaisprofiilia (Watts ym., 2021). Perinteisistä maatiaislajikkeista eteläaasialaisten ”sativa”-tyyppien THC:n ja CBD:n suhde on yleensä vähintään 7, afganistanilaisten ”indica”-tyyppien pienempi (McPartland ja Small, 2020). Tietyn kasvin THC- ja CBD-pitoisuus on silti mitattava.

On kuitenkin tärkeää huomata, että nämä ovat laajoja yleistyksiä. Tietyn lajikkeen todellinen profiili voi vaihdella huomattavasti. Monet saatavilla olevat lajikkeet ovat hybridejä, jotka on jalostettu sekä sativa- että indicakasveista ja joissa yhdistyvät molempien piirteet.

Hybridilajikkeet

Hybridilajikkeet ovat tulosta indica- ja sativakasvien risteyttämisestä. Ne valitaan ilmentämään kummankin emolajikkeen piirteitä, ja niissä voi olla ominaisuuksien sekoitus. Hybridit voivat kallistua joko indican tai sativan puolelle tai sijoittua jonnekin väliin.

Hybridilajikkeiden jalostuksen tavoitteena on usein tasapainottaa kumpaankin lajiin liitettyjä ominaisuuksia. Esimerkiksi hampun jalostajat valitsevat vähäistä THC:tä ja tiettyä kannabinoidiprofiilia, kuten suurempaa CBD-pitoisuutta.

Hybridilajikkeita valitaan usein myös silloin, kun kiinnostuksen kohteena ovat tietyt kannabinoidiyhdistelmät, erityisesti kun useat kasvin ominaisuudet ovat toivottuja.

Cannabis sativan viljely

Cannabis sativa -kasvit sopivat yleensä paremmin lämpimille alueille, joilla kasvukausi on pitkä. Ne tarvitsevat menestyäkseen runsaasti valoa ja tasaista lämpöä. Indicakasveihin verrattuna sativalajikkeiden kukinta-aika on pidempi, ja ne kasvavat usein hyvin korkeiksi.

Kokonsa vuoksi sativakasvit hyötyvät väljistä kasvuympäristöistä, joten ne sopivat paremmin ulkoviljelyyn. Oikeilla menetelmillä ja ympäristön hallinnalla myös sisäviljely on kuitenkin mahdollista.

Viljelijöiden on otettava huomioon erityisvaatimukset, kuten pidempi päivänvalo, lämpimät ja kosteat olosuhteet sekä hyvin vettä läpäisevä maaperä. Kun nämä tarpeet täytetään ja kasveja hoidetaan asianmukaisesti, tuloksena voi olla runsas sato.

Miten hamppua kasvatetaan?